Selfish Shellfish vs. Amfibio

NOW IN FROG PERSPECTIVE

“Herätessään eräänä aamuna tammijäärän toukka tunsi kummaa kihinää alaosassaan. Vuosia sen ainoa mielihalu oli ollut nakerrella puuydintä, josta kertynyt kalkki oli muodostanut paksun renkaan sen vyötärölle. Mutta nyt jokin selittämätön himo kutsui sitä aivan väärään suuntaan, kauas puun ytimestä ja kohti pintaa, josta kantautuvan pommien kaltaisen jylyn se oli pidemmän aikaa tuntenut matalana värinänä ruumiissaan…”

Selfish Shellfish on näyttävistä ja viihdyttävistä esiintymisistään tunnettu orkesteri, jonka musiikillinen lajityyppi on Saksan kiertueen yhteydessä määritelty paikallisessa lehdistössä JENGAksi.

Amfibio on Suomen johtava VJ kollektiivi, joka on toteuttanut visuaaleja mm. Koneisto-tapahtumiin, Nuspirit Helsingille sekä Flow04-festivaalille.

Yhdessä pyrimme luomaan esityksen, jossa kuva on yhtä “live” kuin musiikki. Se toteutetaan Suomenlinnaan Nifcan tiloihin. Esityksessämme bändi ei soita lavalla kirkkaissa valoissa yleisön katseiden kohteena. Sen sijaan rakennamme tilan, jossa yleisö ottaa pölyhiukkasten roolin mikrokosmoksessa. Toteutuksessa kohtaavat saumattomasti uudet ja vanhat spektaakkelin keinot: sirkusakrobaatin tehdessä notkeita temppujaan hänen varjonsa yhdistyy videoprojektioihin ja eläviin varjokuviin, jotka vaeltavat holvikaarissa ja tilaa jakavissa harsokankaissa. Tilan rakenne pakottaa katsojan tulemaan jurojen tammijäärien ja vaanivien hämähäkkien sekaan osaksi installaatiota. Musiikki soi määrittelemättömästä suunnasta, pienistä tilaan kätketyistä kaiuttimista. Pian katsoja kuitenkin huomaa katosta roikkuvien toukkapussien soittavan instrumentteja ja laulavan. Onko Selfish Shellfish koteloitunut aloittaakseen uuden elämän koiperhosina? Tarkkaavainen yleisön jäsen voi jopa syrjäsilmällä bongata heinien lomassa VJ:n liikuttelemassa mekaanisia paperinukkeja tai aktivoimassa videosekvenssejä tietokoneelta.

Esityksen teemat on tiivistetty kolmeen sanaan: teinit, sota, hyönteiset. Esitys jakaantuu kohtauksiin, jotka muodostuvat kuvan ja äänen yhteisvaikutelmasta - kappaleen loputtua saattaa kohtaus jatkua vielä kuvassa, tai toisin päin. Kohtauksista muodostuu draamallinen kokonaisuus, mutta ei varsinaista juonta.

Musiikki on ensisijaisesti teemoihin liittyviä yleisölle tuttuja kappaleita käsiteltynä uudessa kontekstissa.

Leave a comment

Some HTML is ok