YLITÄ RAJA (Cross the Border)
8.-15. lokakuuta

Koordinointi: Florian Schneider
No One Is Illegal (München), Hilda Kozari and Seppo Koskela (Helsinki).

Rajat ovat ylittämistä varten. Rajojen merkitys tuleekin ilmeiseksi vasta silloin, kun niitä rikotaan. Se, millaisia rajoja pystytetään ja millaista rajojen ylitystä pyritään estämään, kertoo huomattavan paljon kunkin yhteiskunnan poliittisesta ja sosiaalisesta ilmastosta.

Ylitä raja -workshop järjestetään pari päivää ennen Tampereen EU-kokousta, joka keskittyy Euroopan rajanvalvonta- ja maahanmuuttokysymyksiin. Kiasman TEMP-workshop kerää yhteen erilaisia perspektiivejä edustavia ihmisyksilöitä, ryhmiä ja poliittisia aloitteita, jotka kaikki liittyvät rajojenylitysproblematiikkaan. Mukana viikon toteutuksessa on mm. Suomessa asuvia siirtolais- ja pakolaisyhteisöjä, ilman asianmukaisia papereita eläviä henkilöitä kaikkialta Euroopasta, pakomatkalla olevia taiteilijoita, rasismia vastustavia aktivisteja ym.

Uusi mediateknologia - erityisesti Internet - on avannut mahdollisuuksia toimia ja olla vuorovaikutuksessa vapaalla kentällä rajahallinnon ja suunnitellun rajanylityksen välillä. Workshopin aikana erilaisten rajalinjaa kyseenalaistavien offline-aktiviteettien tulokset esitetään online-muodossa ja -foorumilla. Workshop keskittyy mm. elokuun aikana Saksan, Puolan ja Tsekin rajalla toteutuneeseen toiseen rajaleiriin.

www.come.to/tampere
www.contrast.org/borders

Saksan rajahallinto nojaa keskeisellä tavalla kolmeen lähtökohtaan. Niistä ensimmäinen liittyy läheisesti ulkopolitiikkaan; Saksan itäiset naapurit on määritelty EU:n ovenvartijoina. Toinen lähtökohta on Saksan rajapoliisin (Bundesgrenzschutz eli BGS) koon ja resurssien vahvistaminen. Kolmanneksi on mainittava raja-alueiden ihmisten spontaani puuttuminen rajakontrolliin. On myös neljäs osapuoli, jolla on rooli tässä problematiikassa, mutta se asioi vain niiden onnekkaiden kanssa, jotka ovat onnistuneet ylittämään valtionrajan. Ulkomaalaishallinto sekä Saksan turvapaikan hakijoita koskeva lainsäädäntö ovat osa järjestelmää, josta on enenevässä määrin tulossa väline pakolaisten ja siirtolaisten karkottamiseksi sekä kylmäkiskoisessa suhtautumisessa niihin ulkomaalaisiin, jotka jo ovat maassa. Antaaksemme idean siitä, mitä saksalainen rajapolitiikka merkitsee, ohessa seuraa lyhyt kuvaus kahdesta ensimmäisestä lähtökohdasta ennen varsinaista aihettamme, joka on kansalaisten puuttuminen laittomien rajanylittäjien (tai miten heitä sitten halutaankaan kutsua) jahtaamiseen.

1. Naapurimaiden hyödyntäminen puskurivaltioina

Vuonna 1993 tapahtuneesta Saksan perustuslain muutoksesta lähtien pakolaisille ei ole jätetty oikeastaan minkäänlaista mahdollisuutta poliittisen turvapaikan hakemiseen. Niin sanottu Save-Third-Country-Regulation mahdollistaa Saksan ulkomaalaishallinnolle miltei jokainen anomuksen hylkäämisen välittömästi (sillä turvapaikan hakijat saapuivat jonkun naapurimaan lävitse). Saksa ja EU delegoivat siirtolaisiin ja pakolaisiin liittyvät ongelmat Saksan itäisille naapurimaille. Näille on puolestaan annettu selvät ohjeet käyttäytymisestä hyvin ja kuuliaisesti, jos ne mielivät saada EU-jäsenyyden jonakin tulevaisuuden päivänä. Tällaisen käskyjen noudattamisen mallioppilas on Puola. Saksan ja Puolan välillä toukokuussa 1993 solmitun sopimuksen mukaan Puola sai 120 miljoonaa D-markkaa oman rajakontrollivälineistönsä (veneet, helikopterit, tekniset ratkaisut) kehittämiseen, BGS-tyyppisen rajapoliisin perustamiseen ja oman pakolaisproseduurin luomiseen. Siitä lähtien on ulkomaalaisille tarkoitettujen pidätyssellien määrä kasvanut räjähdysmäisesti. Esimerkiksi 1,5 miljoonaa D-markkaa käytettiin vartioidun pidätysvankila-alueen restauroimiseen Leznowolassa. Puolalla on tätä nykyä 25 karkotetuille ihmisille tarkoitettua pidätysleiriä. Hylättyjen turvapaikanhakijoiden ja laittomien maahanmuuttajien karkotusjärjestelmä ei ollut ainoa Saksasta kopioitu asia. Myös Puolan itäisten naapurimaiden kanssa luotiin tiukka systeemi. Tämä on johtanut käytäntöön, jota voitaisiin kutsua Domino-karkoitukseksi. Saksan BGS-poliisin karkoittamat ihmiset kuljetetaan (usein pidätysleirillä vietetyn pitkän ajan jälkeen) yhteen Puolan itäisistä naapurimaista kuten Ukrainaan tai Valko-Venäjälle. Vuonna 1996 noin 1500 henkeä - lähes kolmannes miltei 5000 BGS:n takaisin lähettämästä laittomasta rajan ylittäjästä - karkotettiin samantien yhteen Puolan itäisistä naapurimaista tai heidän alkuperäiseen kotimaahansa. Suurin osa domino-karkoituksista tapahtuu 48 tunnin sisällä kiinnijäämisestä. 27. päivänä kesäkuuta 1997 matka Saksan rajalta Ukrainan rajalle j
tä sai surmansa. Ajoneuvon kuljettaja oli nukahtanut rattiin ajettuaan keskeytyksettä 14 tuntia. Puolan uusi lainsäädäntö vuodelta 1997 on tehnyt entistä vaikeammaksi turvapaikan hakemisen. Puola on näin oppimassa läksyään. Sama järjestelmä toimii Unkarin ja Itävallan välillä, jälkimmäisen ollessa pyhän EU:n intomielinen jäsen. Samaan päämäärään pyritään Saksan tekemillä suorilla sopimuksilla lukumääräisesti yhä useampien maiden kanssa. Pyrkimyksenä on karkotusmuodollisuuksien nopeuttaminen ja helpottaminen. Ensimmäiset suorat sopimukset tehtiin Puolan (1993), Tsekin (1994), Romanian (1992) ja Bulgarian (1995) välillä. Rajalla pidätetyt romanialaiset ja bulgarialaiset pakolaiset kuljetetaan samantien Berlin-Schönefeldin lentokentälle ja palautetaan alkuperäisiin kotimaihinsa. Saksa ja EU painostavat Puolan tapaisia maita, jotka haluavat liittyä EU:hun: vain täyttämällä Länsi-Euroopan turvallisuusvaateet ja suorittamalla velvoitteensa moitteetta saatetaan ne hyväksyä tulevaisuudessa tähän ylevään joukkoon. Paineiden vuoksi Puolan tapaiset maat noudattavat joitakin jopa nöyryyttäviä sääntöjä tikku- ja porkkana -politiikassa. Jos kaikki sujuu hyvin, po. EU-hakijoiden puolesta puhutaan myönteisesti jäsenyyspäätöstä tehtäessä.

2. Saksan rajapoliisin BGS:n varustaminen

Saksan rajavalvontaviranomaisten määrää on nostettu merkittävästi. Vuonna 1992 maassa oli 2400 BGS-virkailijaa. Tällä hetkellä toimii jo 5800 rajapoliisia ja vielä lähitulevaisuudessa määrä on kasvamassa 7500:een. Nämä luvut koskevat vain Saksan itäisiä rajoja, joiden on arvioitu olevan rajavartioiden määrillä mitattuna maailman tarkimmin vartioituja rajalinjoja. Puolan ja Tsekin vastaisilla rajoilla on (Tsekin ja Baijerin välinen raja poisluettuna) keskimäärin 2,4 rajapoliisia per kilometri. Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Meksikon välisellä rajalla sama suhdeluku on vain 0,18. BGS:n toimistoissa työskentelevän henkilökunnan lisäksi on mainittava noin 10 000 liittovaltion virkailijaa ja työntekijää itäisillä rajoilla. Lisäksi vuodesta 1993 lähtien on toiminut poliisia tukeva, 1200 virkamiehen erityisyksikkö. Rajoilla toimii yleisesti ottaen yhä enemmän valvojia; myös tulliviranomaiset sekä perinteiset valtion poliisivoimat osallistuvat valvontaan. Nämä luvut antavat toivottavasti vihjeen siitä, millaisen määrän henkilöresursseja Saksa on valmis panostamaan saadakseen EU-rajansa vesitiiviiksi. BGS:n hallintobudjetti nousi vuoden 1989 1.3 miljardista D-markasta yli 3 miljardiin vuonna 1997. Kaiken kaikkiaan BGS:ssä työskentelee noin 30 000 virkamiestä (vuonna 1992 luku oli 24 500) vastuualueenaan rajojen suojelu ja sisäinen turvallisuus. Mitä tulee itse rajaan, ei se enää ole rajaviiva perinteisessä mielessä, vaan 30 kilometrin päähän sisämaahan ulottuva vyöhyke. Tämän turvallisuusvyöhykkeen sisällä BGS:llä (ja myös tullilla) on samat ja jopa suuremmat oikeudet kuin valtion poliisilla. Poliisi voi vaatia kenen tahansa henkilöpapereita nähtäväksi ilman erityisperusteita. Poliisi saa tarkkailla taloja ja kuunnella puhelinlinjoja sekä ratsata minkä tahansa vaaralliseksi julistetun paikan. Uusimmat muutokset BGS-laissa suovat poliisille samat oikeudet myös isommilla transit-teillä ja rautatieasemilla (BGS toimii myös rautatiepoliisina) ja myös niiden ympäristössä. BGS:n varustaminen viimeisimmällä huipputeknologialla li
Mainitkaamme muutamia esimerkkejä tästä hardcore-apparaatista. Poliisin käytössä on mm. hiilidioksidi-ilmaisimia, jotka paljastavat ihmisen hengityksen minkä tahansa kontin sisällä. Käytössä ovat niin ikään uusimmat infrapunakamerat yövartiointia varten. Oder- ja Neisse-joilla toimii tietenkin partioveneitä; käytössä on myös helikoptereita ja 600 rajanylittäjien jäljittämiseen koulutettua koiraa. (Sivumennen mainittuna: Itävallassa nuoria ja kouluttamattomia asevelvollisia käytetään rajanvartiointitehtävissä. Itävalta hyödyntää raja-alueillaan myös maatutkia.) Käytössä on myös tehokas tietokonejärjestelmä SIS eli Schengen Information System. Yksistään Saksassa on 9000 (osittain mobiilia) tähän järjeselmään kuuluvaa terminaalia. Saksa on ruokkinut tätä järjestelmää datalla 320 000 ei-toivotusta ihmisestä. Saksa niputtaa kaikki tietokonekontrollijärjestelmät rajaterminaalijärjestelmäksi, jota hyödynnetään lähes 700 terminaalin kautta itäisillä rajoilla. Seuraava askel kehityksessä on sormenjälkihakemisto EURODAC. Edes nämä tekniset välineet eivät riitä laimentamaan raja-alueiden ihmisten intoa auttaa rajanvalvonnassa.

3. Raja-alueen kansalaisten sekaantuminen rajojen valvontaan

Suurin osa tilastoista tulee suoraan Saksan rajapoliisilta ja on laadittu po. instituution vuosiraporteista. Muuta materiaalia ei juurikaan ole saatavilla. BGS-keskuksen puhemies Brandenburgin osavaltiossa sijaitsevassa Frankfurt/Oderin kaupungissa totesi julkisesti, että 50 prosenttia laittomien maahanmuuttajien pidätyksistä tapahtuu rajoilla asuvien kansalaisten antamien vihjeiden perusteella. BGS:n puhemies Rothenburgissa Saksenin osavaltiossa puhui jopa 70-80 prosentista. FFM-tutkijoiden yhteisö oli hämmästynyt näistä luvuista ja yritti saada lisäinformaatiota tavallisten ihmisten roolista rajavalvonnassa - sekä siitä, millaisen painon poliisi antaa vapaaehtoisille ilmiantajille ja millainen propaganda saa ihmiset toimimaan kuvatulla tavalla.
Joukkoviestimissä esitetään säännöllisesti kuva idän rikollisvirroista odottamassa pääsyä EU:hun ryöstääkseen, varastaakseen ja jopa murhatakseen ihmisiä, tuhotakseen läntinen yhteiskuntajärjestelmä, viedäkseen työpaikat EU-kansalaisilta ja tuodakseen mittaamattomat määrät organisoidun rikollisuuden aineksia maahan. Tällaiset mielikuvat ovat juurtuneet suodattamattomina ihmisten mieliin, sillä kriittinen ja erittelevä näkökulma siirtolaisuuteen puuttuu lähes kokonaan. On toki totta, että on olemassa erityistä rajarikollisuutta - olosuhteet ovat liian houkuttelevia. Mutta ihmisiin (ei vain raja-alueilla) kohdistuvan lakkaamattoman indoktrinaation seurauksena on ollut se, että aina kun auto tai polkupyörä varastetaan, syytetään siitä ulkomaalaisia ( die Ausländer ). Leimaamalla siirtolaiset ja pakolaiset - joilla ei ole laillista mahdollisuutta saapua maahan - laittomiksi immigranteiksi ja rikollisiksi, saavutetaan mielikuva, että jokaiseen rajanylitykseen liittyy rikollisia piirteitä. Kun asia on sisäistetty näin, ei kukaan katso tarpeelliseksi kysyä maahanmuuttajien elämän, kohtalon ja muuttomotiivien yksityiskohtia. Tämän lisäksi salaiset maahanmuuttajat liitetään salakuljetukseen, jota pidetään ankarana rikoksena. Tällainen julkinen propaganda voidaan todistaa lukemattomilla lehtiartikkeleilla ja hallituksen tiedonannoilla. Sisäministeri Manfred Kanther (ja hänen nykyinen seuraajansa Otto Schily), oli tällainen sankari ja loi ihmisissä pelkoa. Selvittääksemme tällaisen propagandan vaikutukset tulisi katsoa lähemmin gangstereita ja salakuljettajia koskevaa myyttiä. Kuva, jonka media ja viralliset tiedonannot piirtävät ulkomaalaisten salakuljetuksesta Saksaan, näyttää asiat erityisen moraalittomassa ja brutaalissa valossa. Ihmisten salakuljetuksesta vastaavat oletusten mukaan raadolliset rikolliset, jotka käyttävät hyvääkseen köyhimmistä köyhimpiä, jotka tuovat mukanaan maahan huumeita, aseita sekä rikollista energiaa ja jotka todennäköisesti ovat osa venäläistä (tai muuta) mafiaa. Hyödyllisiä tällaisen mielikuva
oissa pakolaisia tai siirtolaisia kuolee. Ei siis epäilystäkään: rikolliset vastaavat laittomasta liiketoiminnasta, naiset pakotetaan prostituutioon ja ihmisiä alistetaan miltei orjan asemaan. Mutta FFM:n tutkimuksen mukaan (joka perustuu pakolaisten ja maahanmuuttajien salakuljetuskokemuksia koskeviin haastatteluihin) suurin osa tällaisesta maahanmuuttobusineksesta on suunniteltu vastuullisesti ja noudattaa normaalin liiketoiminnan muotoa. Niin kauan kuin valtion propagandalle on käyttökelpoista syyttää salakuljettajia rötöksistä, nähdään pakolaiset avuttomina uhreina, joille annettiin vääriä lupauksia, joiden perheiden vähät varat riistettiin ja jotka pakotettiin huomattavan vaaralliseen, rikolliseen ja uuvuttavaan matkaan Länsi-Eurooppaan - kohdatakseen täällä lopulta rasistisen yhteiskunnan, joka ei toivotakaan heitä tervetulleiksi. Kurjuutta! Tosiasia kuitenkin on, että salakuljetustoimistot toimivat kuten muut liikemiehet. Heidän täytyy huolehtia maineestaan, jonka liian moni karkoitettu ex-asiakas luonnollisesti tuhoaisi. Hinta, joka ihmisten on maksettava tullakseen kyyditetyiksi esim. Sri Lankasta Saksaan vaihtelee 12 000 ja 15 000 D-markan välillä. Ihmiset, jotka päättävät jättää kotimaansa, pyrkivät keräämään tämän rahan koko suvultaan ja perheeltään - nämä lahjoittavat kaiken saatavan rahan ostaakseen mahdollisuuden ja elämänperspektiivin ainakin yhdelle perheen jäsenelle. Sitten he ottavat yhteyttä hyvin tunnettuun agenttiin, ja asiasta aloitetaan neuvottelut. Kohta matkaan - joka tehdään suurimmaksi osaksi laillisesti - Moskovan, Kiovan tai Vilnan kautta Puolaan ja sieltä Puolan ja Saksan väliselle rajalle. Usein vain rajan ylittäminen on laitonta. (Ottakaamme vertailukohta: Saksan korkeimman oikeuden Bundesgerichtshofin 70-luvulla tekemien päätösten mukaisesti oli oikein auttaa ihmisiä loikkaamaan Saksojen välisen rajan yli DDR:stä ja laskuttaa jopa 40 000 D-markkaa tällaisesta palvelusta). Näitä salakuljettajia kutsuttiin pakoagenteiksi ja oli sankarillista auttaa DDR:n kansalaisia (jotka loikkas
ämään raja laittomasti.
Mainittujen vuosien saksalaisissa tuloselvityskaavakkeissa oli jopa erityiskohta pakoagentin kuluille, jotka sai vähentää verotuksessa. BGS toteuttaa omaa markkinointi- ja propagandatyötään raja-alueella. He tarjoavat niin sanottua kansalaispuhelinta turvallisuuden takeeksi. Kansalaiset voivat soittaa mainittuun numeroon ilmaiseksi kaikkialta maasta. Jokaisessa raja-alueella ilmestyvässä sanomalehdessä, poliisiautossa ja puhelinkopissa on nähtävissä numero, johon ihmisiä kehotetaan soittamaan ja raportoimaan mistä tahansa epäilyttävästä liikkeestä ympäristössään. Tämä siitä huolimatta, ettei raja-alueilla ole havaittavissa merkittävää rikollisuuden kasvua. Päinvastoin: suurimmassa osassa kaupunkeja, joissa FFM on suorittanut tutkimuksiaan, rikollisuuden määrä on ollut laskussa - usein jopa 10 prosentin verran vuosivauhdilla. (Antaaksemme yhden esimerkin: Vuonna 1997 Frankfurt/Oderin poliisialueella rikollisuus putosi virallisen raportin mukaan 11 prosenttia; Frankfurt/Oderin kaupunkialueella se putosi 16,3 prosenttia. Görlitzin kaupungissa Itä-Saksenissa lasku oli 27 prosenttia.)

BGS perustelee toimintansa merkitystä erittäin suurilla rikollistilastoilla ja sillä, miten huomattavasti nämä luvut ovat toisaalta organisaation ansiosta laskeneet. Jos laskussa olevista luvuista syntyy keskustelua julkisuudessa, korostaa BGS ihmisten subjektiivista turvattomuuden tunnetta ja pitää sitä perusteena vaatimuksille kasvattaa poliisien määrää ja vahvistaa kontrollia.

Tosiasia on, että lähes kaikista rikollisista teoista syytetään ulkomaalaisia. Ihmiset jopa puhuvat pelostaan liikkua yöaikaan ulkona - syynä asiaan väkivaltaiset ulkomaalaiset. Tällainen pelko on kuitenkin huomattavan absurdia, sillä ainoat raja-alueilla hyökkäyskohteena ja vaarassa olevat ihmiset ovat ulkomaalaiset, ei-saksalaisilta näyttävät ihmiset.

Kuvatun pelon politiikan tulos on, että BGS voi todella luottaa raja-alueilla asuvien ihmisten antamaan vapaaehtoiseen ja aktiiviseen kansalaisapuun. Työttömyyslukujen liikkuessa itäisillä alueilla 20 prosentin paikkeilla on BGS myös suosittu työnantaja. Edellä tuli jo mainittua vaikuttavia numerotietoja, mutta organisaation suosioon on kyllä muukin keskeinen syy: BGS on nykyisin tärkeä osa jokapäiväistä elämää itäisillä raja-alueilla. Monet BGS-poliisit asuvat lähellä työpaikkaansa ja ovat myös kotoisin raja-alueelta, usein monivuotisen työttömyysperiodin jälkeen. Mutta on useita muitakin ilmiöitä, jotka tukevat teesiä kansalaisten harjoittamasta, yhteiskuntateknologisesta rajakontrolliaktivismista. Kaikkialla rajalinjan läheisyydessä nousee spontaaneja, siviilitaustan omaavia toimintaryhmiä, jotka muodostavat omia yksityisiä rajavartioitaan. Itsetehtyjen uniformujen, soihtujen, kiikarien, klubien ja usein jopa kaasupistoolien muodossa aikuiset ihmiset partioivat raja-alueilla yöaikaan. FFM tuli tietoiseksi tällaisesta liikehdinnästä skandaalimaisen, rasistisen tapahtuman jälkeen. Forstissa ilta-aikaan kymmeneltä kohti kotia kävellyt nuori, musta poika pysäytettiin omavaltaisten rajavartioiden toimesta ja alistettiin kontrollitoimenpiteisiin. Myös BGS hälytettiin paikalle. Viranomaisia odotettiin puoli tuntia, ennen kuin poika vapautettiin. Myöhemmin kävi ilmi, että BGS:n yhteistyö kuvatunlaisten vapaiden kansalaisryhmien kanssa on läheistä ja luottamuksellista.

Virallisesti BGS kielsi yhteistyön, kun asiasta alkoi muodostua julkinen skandaali. Rauhoittaakseen tilannetta kansalaisaktivistit on nyt liitetty Brandenburgin hallinnon alaisuudessa työskenteleviin turvajoukkoihin, joiden tehtävänä on valvoa aseettomina naapurustoa ja kutsua tarpeen vaatiessa poliisi paikalle. Tällaisia turvallisuusjoukkoja on tätä nykyä 50 kylässä Brandenburgin alueella. Mutta myös virallisissa yhteyksissä on ilmennyt ilmiantokäytäntöjä valtion eri virastojen (esim. työvoima- ja sosiaaliviranomaiset) välillä. Nämä työskentelevät tiiviissä, epävirallisessa yhteistyössä paikallistaakseen laittomia maahanmuuttajia ja siirtolaisia. Jäljitystyössä ovat mukana myös yksityiset instituutiot ja killat kuten kauppakamarit. Pirnassa BGS-organisaatio tapasi Saksenin taksikillan jäsenet, Dresdenin teollisuus- ja kauppakamarin, raja-alueiden poliitikkoja, julkisia syyttäjiä sekä liittovaltion poliisikollegoja. Osapuolet päätyivät yhteisymmärrykseen siitä, miten työskennellä laittoman maahanmuuton estämiseksi. Kokouksen tulokset ja johtopäätökset esiteltiin julkisuudessa. Tämän vuonna 1997 järjestetyn kokouksen taustalla vaikutti taksiautoilijoihin kohdistunut ennennäkemätön oikeudenkäyntiaalto Zittau-Löbaun alueella Puolan, Tsekin ja Saksan rajakolmiossa Itä-Saksenissa.

Mitä tapahtui täällä, oli mitalin kääntöpuoli raja-alueen ihmisten suorittamassa spontaanissa rajakontrolloinnissa. Niihin ihmisiin, jotka eivät halua toimia apulaissheriffeinä , kohdistetaan juridisia rangaistuksia. Jonkinlaisen äänettömän sopimuksen täytyy vallita myös kolmen eri maan välillä rajanvalvonnan tehostamiseksi mainitussa rajakolmiossa. Oikeusistuimet Zittaussa ja Görlitzissä ovat näytelleet merkittävää roolia luodessaan uhkaavaa ilmapiiriä raja-alueille. Vuodesta 1996 lähtien on langetettu useita ankaria tuomioita taksikuskeille, joiden on väitetty tuoneen laittomia maahanmuuttajia Saksaan. Oikeudenkäyntien olosuhteet ovat skandaalimaisia: ei vain siksi, ettei yksikään kuljettajista tuonut ketään rajan yli, vaan myös siksi, että syyttäjät työskentelevät hämärien oletusten mukaisesti, jotka tulkitaan aina taksikuskien kannalta epäedullisesti. Tähän mennessä on käynnistetty tutkinta 22 alueen kaiken kaikkiaan 73 taksikuskia vastaan. Ensimmäinen syytetty tuomittiin puoleksitoista vuodeksi ehdottomaan vankeuteen. Hänen vetoomuksensa on tähän asti hylätty.

Syytteiden logiikka on seuraava. Tullakseen rikolliseksi ei ole välttämätöntä ylittää rajaa laittoman maahantulijan kanssa. Riittää, että ottaa heidät kyytiinsä lähellä rajaa ja vie heidät pois 30 kilometrin rajavyöhykkeeltä, jota BGS hallinnoi - esimerkiksi Bautzenin, Dresdenin tai Berlinin kaltaisiin kaupunkeihin. Taksikuskin tehtävänä olisikin näiden mielivaltaisten tulkintojen mukaan tunnistaa, kuka on ulkomaalainen ilman pätevää oleskelulupaa ja sen jälkeen viedä po. henkilöt BGS:n tutkittavaksi.

Edellä mainittu tapaaminen BGS:n ja mm. taksikuskien killan välillä sisälsi flyerin toimitustyön. Tässä tiedotteessa annettiin ohjeita taksia ajaville kollegoille. Ottaessaan kyytiin epäilyttäviä muukalaisia pitäisi taksikuskien samantien tarkistaa paperit - mikä on vastoin lakia - tai kutsua BGS käyttämällä koodikieltä. Lukuisat taksikuljettajat eri puolilta Saksaa protestoivat ajatusta ja menettelyä vastaan. He eivät ole halukkaita tai mielestään edes oikeutettuja kontrolloimaan asiakkaitaan; lain mukaan heidän on otettava kuka tahansa asiakkaaksi haluava kyytiin. Nyt taksikuskien tulisi rajapoliisin intressien vuoksi epäillä laittomaksi maahanmuuttajaksi jokaista henkilöä, joka ei näytä saksalaiselta. Görlitzissä on esiintynyt mielenosoituksia ensimmäisen oikeudenkäynnin aikana. Tämän tekstin kirjoittaja seurasi yhtä oikeudenkäyntiä alkuvuodesta 1998. Kysymykseen, miten taksikuskin olisi oletettu tunnistavan laiton rajanylittäjä, syyttäjä huusi: Nämä henkilöt olivat pukeutuneet tyypilliseen itäeurooppalaiseen tapaan.

Esimerkki osoittaa, miten muukalainen konstruoidaan (yhteiskunnallisella) diskriminoinnilla tai rasististen oletusten perusteella, jotka perustuvat mm. fenotyyppiseen ulkomuotoon. Mainitut oikeudenkäynnit olivat absoluuttisen naurettavia, jos niitä tarkastelee oikeudenmukaisuuden tai dubio pro reo -periaatteiden näkökulmasta. Myös vetoomukset ovat. Käynnissä on prosessi, jossa yritetään luoda varoittavia esimerkkejä kaikille niille, jotka eivät suostu pelaamaan rajakontrollin pillin mukaan. Niskuroivat taksikuskit lähetetään vankilaan, heidän ajokorttinsa ja toimilupansa peruutetaan. Lyhyesti: puolustajat - suurin osa heistä hyvin käyttäytyviä perheenpäitä ilman poliisirekisteriä - raunioitetaan loppuiäksi. Ja minkä vuoksi? Vain koska he kuljettivat laittomia ulkomaalaisia. Tapahtuipa ulkomaalaisen kyyditseminen vahingossa tai tarkoituksella määritellään se vakavaksi rikokseksi. Mainitut skandaalimaiset tuomiot todistavat, ettei kyse ole puolueettomasta oikeudenkäytöstä vaan rajakontrolliin liittyvistä pahoista ylilyönneistä.

Yleinen vallitseva tunnelma rajalla tekee mahdolliseksi sen, että em. kuvatut asiat voivat tapahtua ilman suurempaa julkista huomiota. Kahdentoista ihmisen joukko Kosovosta ylitti rajan salaisesti yöllä 15. toukokuuta 1998 lähellä Schwedtiä. Jotkut asukkaat informoivat asiasta BGS:lle. Rajavartiosto pysäyttikin ihmiset klo 11.30 pm. Heidät kaikki pidätettiin, vain yksi nuori Kosovon albaani välttyi pidätykseltä. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, on uskomatonta. Yli neljä tuntia BGS:stä, valtion poliisi- ja tulliviranomaisista sekä paikallisista palokunnista koostuva metsästysseurue jahtasi pakolaisparkaa. Tuntien jälkeen metsästetty mies yritti murtautua vapaaksi uimalla läheisen kanaalin ylitse. Tämä sijaitsi aivan BGS-virkailijoiden valvontapisteen vieressä. Väsymyksensä vuoksi pakolainen hukkui ja kuoli. Tulisi pitää mielessä, mikä hänen rikoksensa loppujen lopuksi oli: tämä pakolainen yritti vain ylittää rajan laittomasti. Mikä on myös shokeeraavaa on se, että tätä uskomaton tragedia mainittiin vain yhdessä paikallisessa sanomalehdessä. Kaikki kuvattu on jokapäiväistä elämää Saksan rajoilla ja osoittaa hälyttävällä tavalla humaanin orientaation puutetta. FFM on dokumentoinut surullisen listan rajakontrollin ja ulkomaalaispolitiikan uhreista: 88 pakolaista on kuollut kaikilla rajoilla, 67 heistä yksistään itäisillä rajoilla; 54 ihmistä suoritti itsemurhan tulevan karkoituksen vuoksi, vähintään 95 haavoittu vakavasti yrittäessään tehdä näin; 4 pakolaista kuoli karkoituksen aikana, 33 karkoitettua haavoittui, 4 ihmistä kuoli kotimaassaan karkoituksen jälkeen, vähintään 86 pidätettiin, kohdeltiin huonosti ja jopa kidutettiin sotilas- tai poliisiviranomaisten toimesta kotimaassaan. 11 karkoitettua katosi jälkiä jättämättä.

http://www.contrast.org/borders
Puhelin ++49/89/172/8910825

LINKKEJÄ

Pro Asyl - Human Rights Organisation for Refugees
http://www.proasyl.de

Sans Papier - Africains sans papiers/Without Papers
http://www.bok.net/pajol/

Open Europe
http://www.bok.net/pajol/manifeurop27-03-99.en.html

Autonoom Centrum
is een politieke organisatie die zich inzet voor illegalen en vluchtelingen. Zij houdt zich bezig met anti-racisme, migratie, detentie van vluchtelingen en illegalen, registratie / identificatie en basis democratie http://www.xs4all.nl/~ac/

Grenzaktion - Bordercamp at the german-danish border
http://www.nadir.org/nadir/initiativ/grenzaktion/

http://www.is-bremen.de/~arab/
Antirassismusbuero Bremen - antiracist infoshop

National Coalition of Anti-Deportation Campaigns (NCADC)
101 Villa Road
Birmingham B19 1NH
Phone: 0121-554-6947 Fax: 0870-055-4570
E-mail ncadc@ncadc.demon.co.uk Web www.ncadc.demon.co.uk/

Teleportica - Break the logic of war! Desert! Open the borders!
http://www.teleportacia.org

home page of the Tampere counter-summit
f i g h t f o r t r e s s e u r o p e
For international solidarity - against Euro-fortress!
http://come.to/tampere

Campaign to Defend
Refugees and Immigrants at http://www.tao.ca/~ocap/immigration

Open europe discussion list eurofort@tao.ca

Asylkoordination Schweiz
Archiv und Dokumentation
Postfach 5215
CH-3001 Bern
Tel: ++41/31/312'40'38
Fax: ++41/31/312'40'45
http://www.raben-net.ch/aks

Cross the border/No one is illegal
http://www.contrast.org/borders

Melting Pot
http://www.meltingpot.org/

Nicaragua Solidarity
Network of Greater New York provides Immigration News Briefs
http://home.earthlink.net/~dbwilson/wnuhome.html

Immigrant Solidarity is anti-racist/ pro-immigrant organisation set up in Cork in January, 1998. We can be contacted at PO Box 178, Cork. Further details on what we stand for are at http://flag.blackened.net/revolt/is.html

De Fabel van de Illegaal
http://www.dsl.nl/~lokabaal/index.html

UNITED UNITED for Intercultural Action - European network against nationalism, racism, fascism and in support of migrants and refugees
http://www.xs4all.nl/~united

National Network on Immigrant and Refugee Rights
http://www.nnirr.org

Sherwood - No borders
www.sherwood.it/noborders

Rainbow Antiracist Organisation Tromsø
http://www.student.uit.no/regnbuen/index.html

International Caravan for the Rights of Refugees and Migrants
http://www.humanrights.de/caravan/indexen.html

FORSCHUNGSGESELLSCHAFT FLUCHT UND MIGRATION - Documentation and research on borders, migration and refugees
http://www.berlinet.de/mh/ffm/

Unlimited - Hints for refugees and migrants
http://www.nadir.org/nadir/initiativ/migration/

CORPORATE WATCH:
http://www.corpwatch.org/feature/index.html
LA LINEA: GENDER, LABOR AND ENVIRONMENTAL JUSTICE ON THE US-MEXICO BORDER

Refugee Law Centre (US)
http://www.refugeelawcenter.org

The Interhemispheric Resource Center
U.S.-Mexico Borderlands Program
http://www.irc-online.org/bdrprj.html

SOS Racismo (Portugal)
http://www.sosracismo.pt/

Crosspoint - Antiracism web resources
http://www.magenta.nl/crosspoint/

ex-Yu and antinationalist journalists (?)
http://www.aimpress.org

medico international - support of internationalist social /
medical projects (deutsch)
http://www.medico-international.de/

UN Commission on Refugees
http://www.unhchr.ch/

Poptel Statewatch - EU Human Rights Monitor
http://www.statewatch.org/swsearch.html

Amnesty Int.
http://www.amnesty.org/ailib/countries/index.html

Black women against violence
http://www.bwrap.dircon.co.uk/

Human Rights Server
http://www.humanrights.de/index.html

Oneworld Refugee Guide
http://www.oneworld.org/guides/immigration/front.shtml

RomNews
http://www.romnews.com

Australian National Committee on Refugee Women
(ANCORW Co-operative) Aust Govt Dept
http://www.dpmc.gov.au/osw/awwt/ancorw.htm