LINUX-MAA / NOKIA-TASAVALTA
(Linux Land / Nokia Country)
24.-30. lokakuuta

Koordinointi: Toni Alatalo <toni@an.org>, Sam Inkinen <sam@uwasa.fi>

Nokiasta on tullut synonyymi suomalaiselle menestykselle. Eri puolilla maailmaa kännykköihin perustuva viestintäkulttuuri dominoi ihmisten elämää sekä niin julkisia kuin yksityisiä tiloja. Mutta millaiselle sivistysihanteelle, etiikalle ja teknologiapoliittisille linjauksille "Nokia-aate" perustuu? Millainen on teknokraattien ja uuden hallitsevan luokan taloudellinen agenda? Miten tiukasti Nokia kytkeytyy valtion hallintoon, tiede- ja teknologiapolitiikkaan tai esimerkiksi Soneraan?

Entä Linux ja avoin koodi (open source)? Koodi kaikille, taloudellinen voitto vain muutamille? Miltä uuden median poliittisen taloustieteen tulisi näyttää? Mitä kriittisiä työkaluja tulisi kehittää ja kriteereitä määritellä saavuttaaksemme paremman ymmärryksen elektronisen kaupan ja verkostoituvan liiketoiminnan maailmassa? Kuka määrittää tulevaisuuden standardit ja omistaa teknologiset selkärangat? Mikä on itsenäisen, vaihtoehtoja etsivän uusmediakulttuurin rooli informationalistisen yleiskehityksen (Castells) keskellä? Viikon tavoitteena on globalisaatiota, informaatioyhteiskuntaa ja uusmedian kulttuurisia ulottuvuuksia koskeva intensiivinen debatti.

Maana ja sovelluskontekstina Suomi edustaa teknologista avantgardea. Onkin tullut miltei rutiiniksi kutsua Suomea paitsi ultramoderniksi yhteiskunnaksi myös informaatio- ja viestintäteknologian (ICT) edelläkävijämaaksi. Kuvaavaa on, että elektronisen kulttuurin äänenkannattaja, toisinaan teknologiaraamatuksikin tituleerattu Wired-lehti on vastikään käsitellyt Suomea kahdesta erillisestä mutta toisilleen läheistä sukua olevasta näkökulmasta. Nämä teemat olivat avoimen koodin levittämiseen perustuva Linux-käyttöjärjestelmä sekä Nokia (Wiredin syyskuun numero sisälsi peräti 15 sivua Nokia-hypeä).

Niin haluttaessa voidaan Linux ja Nokia niputtaa osaksi samaa, käynnissä olevaa informaatio- ja viestintäteknologista murrosta (transformaatio). Mainittujen projektien lähtökohdat ovat kuitenkin myös toisilleen vastakkaiset. Vaikka Nokia ei (ainakaan vielä) ole Microsoft - ja yhtiöt tuskin edes ylimpiä ystäviä - on näillä megayrityksillä (vrt. http://an.org/megacorpse/) myös paljon yhteisiä periaatteita ja strategisia päämääriä. Yhtiöiden kasvu perustuu resurssien ja innovaation ostamiseen (pienten yritysten ostot ja kaappaukset) sekä strategisiin alliansseihin eri markkinapelureiden kanssa. Työntekijöitä rekrytoidaan suorastaan massoina, kuten sanonta "Nokia - Collecting People" osuvasti asian ilmaisee. Yritysostot ja toiminta markkinoilla rahoitetaan mm. osakeanneilla.

Linux-käyttöjärjestelmän juuret ja taustat ovat sitä vastoin vasemmistolaisessa, vaihtoehtokulttuurisessa GNU-projektissa, jonka käynnisti aikoinaan Richard Stallman, "the Saint of Emacs of the Free Software Foundation". Suomalainen Linus Torvalds tai laaja osa Linux-liikettä ei ole koskaan identifioitunut tämän varhaisen vaihtoehtokulttuurin ja -politiikan kanssa, mutta jopa kaikkein kaupallisimman ja business-vetoisimman Linux-tuotteen täytyy sisällyttää paketteihinsa Gnu Public Licence (GPL) - vieläpä ideologisen manifestin kanssa.

Microsoft on erilaisten maksuttomuuteen perustuvien liikkeiden (free software/Linux/Open Source movements) verivihollinen. Tätä asiaa on käsitelty mm. Halloween-dokumenteissa, jotka Eric Reymond toi julkisuuteen. Pyrkiikö Nokia dominoimaan kaikkia suomalaisen yhteiskunnan talous- ja kulttuurielämän kenttiä vain suuren kokonsa vuoksi - ts. onko siitäkin tulossa "vihollinen"? Entä onko tulevaisuuden kansalainen tyytyväinen elämäänsä Nokia TV:n, Linux-kännykän tai Sonera-iltauutisten kanssa? Onko näitä kysymyksiä ylipäätään pohdittu tarpeeksi? Ja mitä merkitystä mainituilla asioilla loppujen lopuksi on? Nokian kanta on ilmeinen: "yhtiö tuottaa sitä, mitä sen asiakkaat haluavat."

Linux-maa/Nokia-tasavalta -viikon tutkimustyö keskittyy mm. seuraavien aspektien ja teema-alueiden pohtimiseen: (1) yritykseen kartoittaa suomalaisen ICT-sektorin (Nokia, Sonera jne.) avainpelureiden taloudelliset ja yhteiskuntapoliittiset suhteet, (2) Linux-päivään, jossa analysoidaan ja keskustellaan Linuxin ja yleisemminkin ilmaisen ohjelmistotuotteen taloudellisesta, poliittisesta ja kulttuurisesta merkityksestä, (3) teknologinen osio, joka käsittelee synergiaa (integraatio, konvergenssi) eri teollisuusalojen välillä sekä standardeihin ja omistusoikeuteen liittyviä kysymyksiä ja (4) media-, kulttuuri- ja yhteiskuntakriittinen osio, jossa filosofi Hegeliä mukaillen "käsitteet pannaan koetukselle". Lokakuun 30. päivänä järjestettävä päätösdebatti on professori- ja tutkijavoimin käytävä kriittinen ja keskusteluorientoitunut summaus viikon keskeisistä teemoista, ajatuksista ja tuloksista. Tämän yleisötilaisuuden lisäksi viikon keskeisiä teemoja puretaan mm. Kiasma-julkaisujen, mediataiteen ja performancen muodossa. Informaatioyhteiskunnan , verkostoyhteiskunnan ja mediayhteiskunnan kaltaiset käsitteet ovat tulleet keskeisiksi määriteltäessä nykykulttuuria ja -yhteiskuntaa. Viimeaikaiselle teknologiselle kehitykselle on tunnusomaista nopea transformaatio, joka ravistelee yhteisöjemme tuttuja rakenteita ja perinteitä. Meidän ajattelumme, päivittäiset aktiviteettimme ja koko homo sapiens -lajin selviytyminen liittyvät läheisesti kysymykseen teknologisista innovaatioista ja mediateknologisista järjestelmistä. Euroopan Unionin strategisten linjausten (nk. Bangemann report ja sen seurannaismuistiot) sekä muiden länsimaiden hallitusten ja pedagogisista kehitystoimista vastaavien keskusvirastojen tapaan on myös Suomen Opetusministeriö määritellyt vuonna 1995 julkaistussa Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiassa tietotekniikan ja uuden mediateknologian sovellukset elimelliseksi osaksi koulutuksen kehittämistavoitteita:

Tietotekniikan vaikutuksia voidaan liioittelematta kuvata kumouksellisiksi koko yhteiskunnan kannalta. Ne ulottuvat lähes kaikille inhimillisen toiminnan alueille, ja ne tuntuvat voimakkaina ja nopeasti niin taloudessa ja elinkeinoelämässä kuin koulutuksessa ja tutkimuksessakin. [...] Yhteiskunta on kehittymässä tietoyhteiskunnaksi, jossa tieto ja siihen perustuva osaaminen ovat yhä ratkaisevampia tuotannontekijöitä. Keskeinen suuntaus on tietotekniikan ja tiedonvälityksen, erityisesti televiestinnän sovelluksiin perustuva verkottuminen. Tietotekniikka on tehnyt mahdolliseksi uudenlaiset tuotteiden ja palveluiden tuotanto- ja jakelutekniikat sekä uudenlaiset viestintä- ja toimintatavat.

Kuvalle, äänelle, tekstille ja näiden yhdistelmälle; so. multimedialle perustuvan median saavuttaessa yhä hallitsevamman aseman yhteiskunnassa tulee multimediaalisten viestien tulkinta, dekoodaus ja ymmärtäminen entistä tärkeämmäksi. Yleissivistyksen alkuperäiseen määrittelyyn keskeisenä sisältyvä esteettinen elementti saa näin uutta sisältöä ja sen merkitys korostuu.

On nähtävissä, että tietokoneverkkojen ja hypermedian vaikutukset ulottuvat lähivuosina kaikille elämänalueille ja koskevat kaikkia ihmisiä; heitäkin jotka eivät suoranaisesti ole niiden kanssa tekemisissä tai niistä kiinnostuneita. Nykyistä uusmedian sisältötuotantoa on kuitenkin pidettävä korkeintaan tyydyttävänä. Mallit sovelluksiin on etsitty rajoittuneesti kirja- ja elokuvakulttuurin piiristä. Varsinkin hypermediatöiden linkkirakenteet ovat jääneet puumaisiksi ja mielikuvituksettomiksi. Kaikesta innostuksesta ja ylitsepursuavasta hype-diskurssista huolimatta on uuden median käsikirjoittaminen tapahtunut edelleen ja klassisesti Aristoteleen Runousopin mukaan. Erityistä huomiota onkin tulevaisuudessa kiinnitettävä linkkirakenteiden mallien semioottis-kognitiiviseen kehittämiseen sekä uudentyyppisten käyttöliittyminen ja -tilojen (intraface, media environment) suunnitteluun.

Viestintä- ja informaatioteknologiaa koskeva perusongelma on tähän asti ollut humanistisesti ja yhteiskuntatieteellisesti orientoituneen tutkimuksen puute. Lähtökohdiltaan teknisiä, teknistaloudellisia ja insinööritieteellisiä selvityksiä (kuten myös valtioiden ja keskusvirastojen erimuotoisia "strategioita") on saatavilla runsaasti, mutta laadullisista, arvo-, moraali- ja kulttuurikysymyksiin keskittyvistä tutkimuksista vallitsee selvä puute. Näin siitäkin huolimatta, että informaatio- ja mediateknologian roolia nyky-yhteiskunnassa voidaan pitää niin keskeisenä, että W. Zimmerlin näkemys informaatiotekniikan roolista kehitystä ohjaavana "kulttuuritekniikkana" on perusteltu. Tähän tutkimukselliseen tyhjiöön pyrkii Linus-maa/Nokia-tasavalta omalta osaltaan tarjoamaan perustellun ja kestävän vastauksen.

Oman erityisongelmansa teknologia- ja mediakriittisessä tutkimuksessa muodostaa uutta teknologiaa koskevan retoriikan ylioptimistinen ja teknokraattinen retoriikka. Aivan kuten jo viime vuosisadalla uuteen teknikkaan (höyry- ja sähkövoima, junaradat, lennätin ym.) kohdistettiin suureellisia, tekno-optimistisia odotuksia, esiintyy oman aikamme poliittisessa, taloudellisessa ja jopa akateemisessa dirkurssissa selvästi ylimitoitettuja, miltei tieteiskirjallisuutta lähestyviä fantasioita uuden tekniikan sivistys- ja kehitysvaikutuksesta. Tämä näyttää olevan tilanne erityisesti Yhdysvalloissa, Skandinaviassa ja Suomessa, joissa teknologiaan kohdistuva "kulttuurinen vastarinta" on pienempi kuin esim. Keski-Euroopan maissa. Yksi viikon keskeisiä teemoja onkin myös kulttuurieroja koskeva pohdiskelu.

http://www.an.org/tmp

Oheistapahtumia

Kriitikon yö
(Night of the Critic)
Organisointi: Mikael Böök, book@kaapeli.fi
Lokakuun 29. päivä

Keskustelun teema: The New Republic of Letters

Kuuluvatko sähköposti ja web kirjallisuuteen? Kuka voi kieltää etteikö internet kuuluisi "the republic of letters"'iin?

Ehkä kriitikko voi. Mutta kenties on tullut kriitikon arvostelemisen aika? Kriittisen kriitikon hetki on lyönyt, hänen, joka haluaa tietää:

- minkä panoksen kirjallisuuskriitikot ovat antaneet kehittyvälle uudelle nettikirjallisuudelle?

- onko kriitikko osannut käyttää verkon kriittistä potentiaalia?

- mikä *on* verkon kriittinen potentiaali?

Viimeisellä kysymyksellä ei ole tarkoitus spekuloida. Paljon on jo tehty (noin vuosikymmenen verran) internetin kommunikatiivisten, taiteellisten, älyllisten ja kriittisten puolien kehittämiseksi. Nyt on aika arvostella ja arvioida verkossa olevaa kirjallisuutta: sähköisiä säkeitä, klassikkoja tekstitiedostoina, kokeellisia hypertekstejä, esseiden ja artikkeleiden tietokantoja, kriittisiä keskustelufoorumeja ja paljon muuta.

"The republic of letters"-teema (joka juontuu Pierre Baylen v. 1684 perustamasta kriittisestä aikakauslehdestä "Nouvelles de la république des lettres") tullaan käsittelemään sitä varten perustetulla web-foorumilla, joka piakkoin avataan sanoma-openin yhteydessä. Tammikuusta 1999 toiminut kirjallinen keskustelupaikka sanoma-open löytyy osoitteesta http://www.kaapeli.fi/sanoma-open/

Keskustelua tullaan tallentamaan sekä painettuun että digitaaliseen muotoon.

Toivon mukaan keskustelu huipentuu avoimeen "Kriitikon iltaan", joka järjestetään Kiasmassa, Temp Media Lab'in osana Kiasmassa (Helsingin Sanomien naapurissa) perjantaina 29. lokakuuta 1999.